maanantai, 11. toukokuu 2020

Tulevaisuudessa, haaveissa...

Iloa elämään eläinten avulla

Toivoisin, että voisi tulevaisuudessa tarjota hyvinvointipalveluita esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille, kehitysvammaisille, syrjäytyneille ja kiusatuille nuorille ja lapsille tai muille erityisryhmille. 

Maalaisjärjellä ajateltuna siihen, ei luulisi tarvittavan muuta kuin turvalliset olosuhteet ja eläimet. Voisin tarjota esimerkiksi lammaskävelyä metsässä ja tietoiskuja lampaiden hoidosta ja niiden tarpeista. Lampaat lähtevät silloin tällöin koiralenkille metsään mukaan. Siellä ne tepsuttelevat jonon jatkona tyytyväisinä, joskus kääntyvät puolessa välissä matkaa takaisin kotiin, joskus jäävät syömään mustikan varpuja ja liittyvät porukkaan muiden tullessa takaisin päin samaa reittiä. Mitään varsinaista terapiaa en voi tarjota, koska minulla ei ole siihen mitään koulutusta. 

Tänne olisi tervetulleita esimerkiksi kiusatut ja syrjäänvetäytyneen nuoret tytöt, joilla on ongelmia esimerkiksi itsetuntonsa kanssa. He voisivat tulla ranchille ihan omina itseinään, kukaan ei heitä arvostelisi täällä. Täällä he voisivat hoidella hevosia, ratsastaa, paijata lampaita ja koiria, hoitaa kanoja tai olla tekemättä yhtään mitään, jos siltä tuntuu, pääasia, että he tuntisivat olonsa täällä edes vähän paremmaksi kuin muualla. Voidaan lähteä vaikka marjametsään kera lampaiden.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jäädään jännityksellä odottamaan.

maanantai, 11. toukokuu 2020

Perinteistä puuhapäivän viettoa...

Asiantuntijalampaat apunasi 24/7

Ranchilla kaikki eläimet ovat yltiösosiaalisia ja ihmisrakkaita. Kaikki haluavat olla kaikessa touhussa aina mukana, välillä jopa ihan häiritsevyyteen asti. Oli kyse sitten pihaton maalaamisesta, seinien levyttämisestä tai vaikkapa peruutuskameran asentamisesta, niin apua löytyy aina kyllä :D

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, lapsi, ulkoilma ja luontoKuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Maxi tarkistamassa naapurin isännän traktorin hydrauliikkaletkujen liitännät...

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, taivas, puu, ulkoilma ja luontoKaikki ovat myös hyvin, hyvin hellyydenkipeitä, lampaat kiiman sattuessa varsinkin :D

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja ulkoilma

Tällaista peruspuuhastelua täällä on päivittäin. Oli miten paska fiilis vaikka töistä tullessa, mutta kun ajat pihaan ja lampaat ja koirat juoksevat portille ja jätit tulevat omalle portilleen ja niitä hetken rapsuttelet, niin huono fiilis on tiessään <3 

maanantai, 11. toukokuu 2020

Äitienpäivän jälkeisen maanantain räntäloskapaskasade

TAKATAKATAKATAKATALVI kai tätä nyt jo saa sillä nimellä kutsua? 

Tänään maanantaina tulikin sitten tämän talven lumiennätys... On ollut niin tylsä ilma, ketään muuta ei ole huvittanut olla pihalla, kuin hevosia. Maxi ja Vekki tuntui olevan vaan tyytyväisiä viilenneeseen ilmaan ja möllöttivät koko räntäsateen ajan ulkona. Hevoset asuvat siis pihatossa, josta on siis vapaa pääsy sisään ja ulos just silloin kun herrat itse haluavat. Hauska on ollut huomata, että lämpötilan noustessa lähemmäs kahtakymmentä ja auringon paistaessa, herrat pysyttelevät tiiviisti sisällä koko päivän. Illalla auringon laskiessa herrat lähtevät ulkoilemaan, kun ötökät ovat poistuneet ilmatilasta. Syksyllä ja talvella vaikka olisi millainen myrsky ja sade, niin herrat vaan tyytyväisinä seisovat pihalla, hakeutuvat ehkä vähän metsänreunaan puiden suojaan.

Vekki varsinkin osaa pelästyttää tasaisin väliajoin. Aamulla yleensä ensimmäisenä kun herään, katson kameroista näkyykö jättejä. Vekki osaa ottaa unista ja lepäämisestä kaiken irti :D Hetken joutuu aina katselemaan, räpsyykö silmät, liikkuuko mikään raaja tai vatsa. 

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö ja teksti

Mossekin pyysi illalla yhdentoista aikaan ulos ja päätin, että nyt uskaltaudun jättämään sen ulos yöksi, ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. No avasin oven, vettä tuli aivan kaatamalla ja jätkä käveli rappusten yläpäähän ja haisteli hetken ilmaa ja totesi, että tulenkin takaisin sisälle :) 

Nyt jäädään odottelemaan, että nuo lumet sulavat pikaisesti, jotta voidaan jatkaa kukkien istutusta ja kasvimaan laittoa. 

 

maanantai, 11. toukokuu 2020

Tutustuminen ranchin asukkaisiin

 

Vihdissä sijaitsevalla pientilalla asustelee isäntäväen, Johanna ja Jussi, lisäksi valkoiset paimenkoirat Niilo 11 v ja Otto 9 v, maremmano-abruzzese-rotuinen laumanvartijakoira Mosse 1 v, hevoset shire Noble Maximus ja clydesdale Avecc af Dunder, suomenlampaat Hertta, Lambi, Lumi ja Takku sekä sekalainen seurakunta eri rotuisia kanoja ja kukkoja mm. USA-linjan silkkejä, brahmoja ja piikkiönkannan kanoja. 

Tarkoituksena olisi jossakin vaiheessa alkaa tuottamaan jonkinlaisia hyvinvoinnin palveluita eläinten avulla. Tällä hetkellä ranch tarjoaa hyvinvointia ja mielihyvää vain omalle perheelle ja lähipiirille. 

Kaikki eläimet elävät iloisessa sekalaumassa keskenään. Hevoset toki omassa aitauksessa, mutta lampaat ja kanat käyskentelevät vapaana pihamalla, siipikarja kylläkin vasta 1.6. lähtien, jolloin siipikarjan ulkonaliikkumiskielto ei ole enää voimassa. 

Kaikki eläimet (ja ihmiset ;)) tulevat pääsääntöisesti keskenään hyvin toimeen. 

HC Ranch löytyy myös Facebookista 

https://www.facebook.com/HC-Ranch-1748476038773090/

ja instasta 

https://www.instagram.com/hooceeranch/?hl=fi

Moonscape's Thunderbolt "Niilo" 11 vuotta 

737.jpg

Otso's Otto Taien "Otto" täyttää elokuussa 2020 10 vuotta 

14358828_10154105717113860_6681383460170

 

Mareus Star Sheratan "Mosse" 1 vuotta 1 kk

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, ulkoilma ja luonto

Mäyräkoira Falkmarkens Inca 8 v asustelee ranchilla joka toisen viikon, elää uusioperhearkea ;)

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, nurmikko, kasvi, ulkoilma ja luonto

Shire-ruuna Noble Maximus "Makki" 13 vuotta

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Clydesdale-ruuna Avecc af Dunder "Vekku" 8 vuotta

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Suomenlampaat Hertta, Lambi (äiti ja tytär),Lumi ja Takku

TakkuKuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma

Lambi

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilmaHertta ja Lambi

Kuvan mahdollinen sisältö: nurmikko, ulkoilma ja luonto

Lumi

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.USA-linjan silkkikanoja ja -kukkoja.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.Trump-kukko

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.Brahmoja

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

maanantai, 11. toukokuu 2020

Kauhunsekaisia ja itkuisia vuorokausia ranchilla

KAUHUJEN YÖ 23.-24.4.2020

Torstain ja perjantain välisenä yönä Mosse raapi sisälle klo 1.40. Mamma meni päästämään herran sisälle ja onneksi oli sen verran tajuissaan ja hereillä, että huomasi pimeässä ja hiljaisessa makuuhuoneessa, että pikku ukolla ei ole kaikki ihan kunnossa. Valot päälle ja tarkastelemaan. Mossen hengitys pumppaavaa, ei maistunut superherkutkaan ja viimeinen sinetti oli lakananvalkoiset ikenet :O Siitä emäntä vetäs ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälle, koira autoon ja nilkka suorana Omaeläinsairaala Mevetiin Pitäjänmäkeen. 

YLIHYSTERISOINTIA VAI OIKEA HÄTÄ?

Kotipihalla vielä mietin, että onko tämä nyt taas sitä ylireagointia ja -hysteerisyyttä, johon mamma saattaa ajoittain eläimien kanssa syyllistyä... Mosse käveli reippaasti autoon ja hyppäsi kyytiin ongelmitta ja mietin vielä autossa istuessani, että pärjättäisiinkö kuitenkin yön yli kipulääkkeellä ja tarkkailulla, mutta ne valkoiset ikenet kuitenkin mietitytti sen verran, että päätin kuitenkin lähteä matkaan. Vastoin kaikkia nopeusrajoituksia saavuttiin Pitskuun parissa kymmenessä minuutissa. 

Mossea tutkittiin, todettiin kohonnut pulssi, alilämpöisyyttä ja (alkava) shokki. Poika laitettiin heti tippaan ja otettiin verikokeita, ajettiin karvat vatsan alta ja ultrattiin. Ei löytynyt mitään syytä, kaasua tosin oli paljon. Mosse oli niin kiltisti kaikissa tutkimuksissa, antoi tassun verikokeita ja suoniyhteyttä varten nätisti, meni pöydälle makaamaan selälleen ja makasi ilman rauhoitusta koko sheivauksen ja uä-kuvauksen ajan. 

Röntgeniin ja sieltä pikapikaa leikkauspöydälle

Koska mitään selittävää syytä ei löytynyt, vietiin poika siitä röntgeniin, jossa sitten heti todettiin torsio eli vatsalaukunkiertymä. Kamala shokki! Eläinlääkäri ei uskaltanut antaa paljoa toivoa selviytymisestä ja ainoa hoitomuoto on kirurginen hoito eli leikkaus. Kävin äkkiä pussaamassa Mossea kuonolle ja toivottamassa tsemppiä, kun herraa jo lähdettiin kiireellä kiikuttamaan leikkaussaliin. Minä lähdin yksinään ajelemaan hysteerisenä kotia kohti kellon ollessa lähempänä neljää. Oli muuten pitkät aamuyön tunnit kävellessä ympäri taloa ja odotellessa lääkärin soittoa. 

Kuuden jälkeen sitten tuli puhelu, että leikkaus on ohi ja oli mennyt ihan ok. Pientä tummumaa eli kuolion alkua oli jo ollut ja seuraavat kaksi vuorokautta ovat kriittisimmät, lähteekö veri kiertämään ja onko toiveita toipumiselle. Iltapäivällä soittivat, että veriarvot ovat paranemaan päin ja uskalsivat antaa heikon positiivisen ennusteen selviämisellä. Mossella olisi ollut mahdollisuus kotiutua jo perjantaina eli leikkausta seuraavana iltana, mutta tein päätöksen, että Mosse saa jäädä vielä yön yli sairaalaan seurantaan, koska jos jotain komplikaatioita tulee, apua on lähellä. 

Itkua, sydämen tykytystä, fyysistä pahaa oloa ja valvomista...

On muuten karmivaa, niin fyysisesti kuin henkisesti, valvoa puolitoista vuorokautta syömättä mitään, juoda vain teetä, koska mitään ei mennyt kurkusta alas, ja odottaa eläinlääkärin soittoa. Sairaalasta lupasivat soittaa, jos kunto romahtaa. Perjantai-lauantaiyönä olin ilmeisesti nukahtanut kuitenkin jossakin vaiheessa, koska sydän meinasi räjähtää lauantaiaamuna klo 6 kun isännän kello soi. Pelästyin, että se on minun puhelimeni ja sairaalasta soitetaan ikäviä uutisia. 

No, en siinä itsekään enää saanut nukuttua, koska sairaalasta oli kuitenkin luvattu soittaa aamulla Mossen vointia ja sopia kotiinlähdöstä, joten jäin odottelemaan soittoa. 

Kello yhdeksän aikaan sitten lauantaiaamuna tuli odotettu soitto tutulta eläinlääkäriltä, Mossen vointi on olosuhteisiin nähden hyvä ja herran voisi 11-12 välillä tulla hakemaan kotiin <3 Minähän lähdin melkein siltä seisomalta kauppaan ostamaan Mosselle eläinlääkärin suosittelemia ruokia, kanan jauhelihaa ja puuroriisiä. Ostin myös melkomoisen herkkukassin eläinlääkäriaseman henkilökunnalle eli Mossen hengenpelastajille. 

Oltiinkin sitten Mevetissä klo 11 jälkeen ja pääsin näkemään pojan <3 Mossella oli mennyt vähän nuoli lyttyyn, kun päälle oli laitettu haavapuku eli nuolemisen estävä jump suit. Ilme kyllä hivenen piristyi kun näki mamman :) 

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

KOTIINPALUU JA TOIPUMINEN ALKAKOON

Lähdettiin sitten pojan kanssa kotiin hirveän lääkekassin ja pitkän kotIhoito-ohjelistan kanssa. 

Mosse kun pääsi autosta ulos kotona ja Niilo tuli vastaan, niin pikku pojan ilme kirkastui nollasta sataan ihan silmissä, häntä alkoi heilumaan ja kova haistelu molemmin puolin. Lauantaipäivä meninkin koko porukalla nukkuessa univelkoja pois. Mossekin nukkui ihan rauhassa monta tuntia makuuhuoneessa. 

Sitten alkoikin toipumiskausi. Ulkokoirana Mosse on tottunut olemaan suurimman osan ajastaan ulkona vapaana aidatulla pihalla, mutta nyt olikin sitten luvassa kaksi viikkoa hihnassa käpöttelyä, ei riehumista, ei juoksemista, ei hyppimistä eli ei mitään kivaa. Tontin rajat käytiin monta kertaa päivässä läpi, pitäähän sitä nyt tsekata, että petoeläimet pysyvät poissa ja että valtakunnassa on kaikki hyvin. Ensimmäinen viikko meni oikein hyvin ja Mosse, odotuksista huolimatta, sopeutui sisäkoiran elämään todella hyvin. Ei juurikaan raapinut ulos, koska ilmeisen nopeasti ymmärsi, että se typerä hihna ja mamma sen perässä seuraa mukana eikä yksin saa mennä. Lääkkiden syöminen oli tuhannen hankalaa. Jätkää ei pystynyt millään kusettamaan piilottamalla lääkkeitä mihinkään. Kerran se aina meni halpaan eri kylkiäisten kanssa, mutta viimeisten pillereiden kohdalla huomasi, että jokin mättää eikä suostunut enää syömään. Ensiksi meni maksamakkaran kanssa, kunnes tajusi, että se on myrkytetty. Seuraavaksi meni kissan märkäruoalla, mutta vain kerran. Sitten lihapullan kera. Seuraavat pillerit meni voileipäkinkun sisällä ja viimeiseksi juuston sisällä. Juusto olikin ilmeisesti sellainen herkku, että sen kanssa lääkkeet meni, vaikka ne haistettiin sieltä. Tarkkaan pupelsi, söi juuston ja sylkäisi pillerin suunpielestä ulos. Mutta suostui kuitenkin vielä ottamaan lisää.  

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö

Kuvan mahdollinen sisältö: koira ja ulkoilma

Reilun viikon sairausloman jälkeen ukko alkoi mielestään olla jo kunnossa, yritti haastaa isoveljiä painiin ja muutenkin aika alkoi olla pitkää sisällä. Mammakin alkaa pikku hiljaa uskomaan, että ehkä tästä selvittiin säikähdyksellä. Isolla sellaisella, mutta selvittiin!

Kaksi viikkoa leikkauksesta Mosse pääsi lopulta olemaan vapaana pihalla. Haava on parantunut oikein hyvin ja ruokakin on vihdoin ja viimein alkanut maistumaan kunnolla. Nyt mammakin uskaltaa jo alkaa hengittämään normaalisti. 

Kiitos Luoja, kiitos Omaeläinsairaala Mevet ja hengenpelastustiimi

Tässä casessa oli paljon "Luojalle kiitos"-elementtejä...

Ensimmäinen se, että Mosse tuli pyytämään sisälle yöllä. Haluan inhimillistää sen ja uskoa, että se tuli ns. pyytämään apua, koska tunsi itsekin, että kaikki ei ole kunnossa. Olisi voinut kuvitella, että se olisi vain mennyt kipuaan pakoon jonnekin piiloon ja olisimme sen aamulla löytäneet kuolleena jostakin pihan perältä.

Toiseksi se, että heräsin ja olin sen verran hereillä, että huomasin jonkin olevan vinossa.

Kolmanneksi se, että luotin omaan intuitioon, enkä jäänyt odottamaan aamua, koska siihen mennessä Mosse olisi todennäköisesti jo kuollut. Tuo torsio kun on sellainen, että se vaatii välitöntä hoitoa eikä siltikään välttämättä selviä. 

Kuvan mahdollinen sisältö: koira ja ulkoilmaKuvan mahdollinen sisältö: koira, ulkoilma ja luonto